sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Brasilialainen hirrrrviö – menninkäisenlehti

Menninkäisenlehden tieteellinen nimi on Monstera obliqua. Tuo sukunimi Monstera on johdettu latinankielisestä sanasta monstrum, joka tarkoittaa epämuodostunutta, peikkoa tai hirviötä. Otsikkoon viitaten menninkäisenlehti on kotoisin Brasiliasta ja se köynnöskasvi.

Menninkäisenlehti aamuauringossa

Viihtyessään tämä kasvi on suhteellisen nopeakasvuinen ja se kasvattaa pitkiä köynnösmäisiä versoja. Kasvutapansa vuoksi se soveltuu hyvin vaikkapa amppelikasviksi.  Sitä voi koittaa kasvattaa myös sammalpaaluun tuettuna, johon se juurtuu pienten ilmajuuriensa avulla. Pieniä ilmajuuria ei saa leikata pois.

Menninkäisenlehdellä on huomiota herättävä lehdistö. Väritykseltään lehdistö on keskivihreä. Lehdet ovat muodoltaan herttamaisia ja ne ovat kooltaan kämmenen kokoisia. Mielenkiitoiseksi lehden tekee se, että siinä on koossapitävä ehyt reuna ja keskiosa lehdestä on epämääräisesti reijittynyt.

Mennikäisenlehden reijittynyttä lehdistöä

Menninkäisenlehti kannattaa sijoittaa hajavaloiseen kasvupaikkaan. Ihan aurinkoisessa tai varjoisassa kasvupaikassa se ei viihdy. Tavallinen huonelämpötila on sille riittävä.

Menninkäisenlehti kuuluu vehkakasvien heimoon ja tämän vuoksi se pitää runsaasta kosteudesta, kastelusta ja sumuttelusta. Kasvualusta ei saisi päästä kokonaan kuivamaan kasteluiden välillä talviaikanakaan. Ahkera lehdistön sumuttelu on sille hyväksi, sillä se alkuperäisestikin kasvaa Brasilian kosteilla suoalueilla. Lehtiä voi myös pyyhkiä kostealla rievulla, se ehkäisee tuholaisten ilmaantumista ja samalla hoituu pölyt pois lehtien päältä.

Kasvukaudella, kesäaikaan, lannoitusta tulisi antaa kerran viikossa. Talvella lannoitetaan kerran kuukaudessa. Helppokäyttöisimpiä lannoitteita minun mielestäni ovat kasteluveteen sekoitettavat viherkasvilannoitteet, joita voi hankkia päivittäistavarakaupoista.

Menninkäisenlehden kasvustoa

Mielestäni menninkäisenlehti on yksi mukavimmista kasveista sen veikeän ulkomuodon ja nopean kasvun vuoksi. Lisäksi se on myös helppohoitoinen.

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Pirteät sitruspuut

Kukka- ja puutarhamyymälöissä näkyy nykyisin paljon kirkkaan keltaisen ja oranssin väreissä hehkuvia koristesitruspuita. Usein niiden ympärillä leijailee myös aivan ihana tuoksu, sillä jo yksikin sitruksen kukka tuoksuu suhteellisen voimakkaasti. Sitrukset kukkivat pienin valkein kukin.

Pirteän keltainen sitruuna. Flör kukka & puutarha, Turku

Yleisimmät kaupan olevat sitrukset ovat kumkvatti, jota myös kääpiösitrukseksi kutsutaan (x Citrofortunella microcarpa) ja sitruuna (Citrus limon). 
Kumkvatti kasvattaa pienet oranssiväriset hedelmät kun taas sitruuna on meille kaikille tuttu keltainen, soikeanpyöreä hedelmä. Koristesitrusten hedelmät ovat usein kitkeriä ja eivät niin hyvän makuisia kuin mihin olemme tottuneet. Ne onkin jalostettu koristekäyttöön ja syötävät, kaupassa myytävät sitrukset taas hyötykäyttöön. Koristesitruksien hedelmät ovat usein myös aikalailla täynnä siemeniä, eikä niin mukavia syötäviä.

Sitruksien lehtien sanotaan tuntuvan nappanahkalle ja tämä aikalailla pitääkin paikkansa. Lehtien väritys on keskivihreä, ne ovat soikeita ja teräväkärkisiä. Kumkvatilla lehdet ovat kooltaan pienemmät kuin sitruunalla.

Koristesitrukset ovat mainioita huonekasveja, mikäli sinulla on runsasvaloinen paikka tarjottavana näille kasveille. Nämä kasvit viihtyvät muutaman tunnin päivässä jopa suorassa auringonpaisteessa. Eteläikkunalle näitä ei kuitenkaan kannata sijoittaa, sillä aurinko porottaa sinne liikaa ja lehdet palavat.

Valoisassa ja suhteellisen aurinkoisessa paikassa kasvaessaan sitruksia tulee kastella myös aikalailla runsaasti. Multa ei saisi päästä kuivumaan kokonaan. Kokeile sormella multaa ja jos pintamulta vaikuttaa kuivalle, kastele uudemman kerran perusteellisesti. Valoisana ja lämpimänä kesänä tämä voi tarkoittaa kastelua jopa joka toinen päivä.

Sitrukset pitävät kosteasta huoneilmasta ja ahkera vedellä sumuttelu tekee sille hyvää. Sumuttelu estää myös tuholaisten ilmaantumista.

Koristesitruksia lannoitellaan kesäaikaan pari kertaa kuukaudessa. Helpoiten lannoittaminen käy veteen sekoitettavilla viherkasvilannoitteilla.

Kumkvatti l. kääpösitrus, Flör kukka&puutarha, Turku

Ympärivuotisesti viihtyäkseen sitrukset tarvitsevat lepokauden talviaikaan. Tämä tarkoittaa että lämpötilan tulisi talvella laskea n. 12-15 asteeseen ja vähennä kastelua. Talven pimeys ja kuiva huoneilma on haaste sitruksien selviytymiselle.


Koristesitrukset ovat kasviryhmien pirteitä väriläiskiä. Niiden siemeniä voi koittaa juurruttaa ja seurata pienen sitruspuun kasvua.

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Kiinanrahapuu, lähetyssaarnaajakasvi eli supertrendy – kilpipiilea

Kummallisia lempinimiä kasvilla, joka on nyt näkyvillä kaikkialla. Me kasveista kiinnostuneet, emme ole voineet välttyä törmäämästä tähän pyöreälehtiseen kasviin sisustusjulkaisuissa tai some-maailmassa. Kilpipiilea löytynee varmasti meiltä useimmalta kasveja tällä hetkellä harrastavalta, sillä se on trendikkäistä trendikkäin.

Kilpipiilea ja rahapuut paperipussissa. Pakilan kukkatalo, Helsinki.

Kilpipiilean tieteellinen nimi on Pilea peperomioides. Tämän kasvin on alkujaan löytänyt Norjalainen lähetyssaarnaaja Kiinasta vuonna 1945. Tästä juontaa juurensa sen otsikossa kuvaamani lempinimet kiinanrahapuu ja lähetyssaarnaajakasvi. Kiinasta se on kulkeutunut Intian kautta Norjaan ja sitä kautta yleistynyt Pohjoismaiden kautta ympäri Eurooppaa saavuttaen sen nykyisen surpersuositun asemansa.

Kilpipiilealla on pyöreät lehdet suhteellisen pitkän lehtivarren päässä. Kasvin väritys on keskivihreä. Kilpipiilea sekoitetaan usein hyvin samankaltaiseen kilpimuoriin. Silminnähtävänä erona näillä kahdella eri kasvilla on lehtimuoto. Kilpipiilean lehti on muodoltaan täysin pyöreä kun taas kilpimuorella lehti on hitusen kyynelmäinen, siinä on pikkuruinen terävä kärki.

Valon leikkiä kilpipiilean pyöreillä lehdillä. Flör kukka ja puutarha, Turku.
Nuorena kasvina kilpipiilea on pensasmainen ja lehtiä kasvaa taajassa. Vanhemmiten kasvi kasvattaa runkoa ja lehtiä lähtee koko rungon matkalta. Kasvi näyttää hauskalle `antennimaiselle`, pitkän varren päässa keikkuvine pyöreine
lehtineen.

Kilpipiilea ei vaadi kovin valoista kasvupaikkaa. Hajavaloisessa tai puolivarjoisessa paikassa kasvi viihtyy ja lehdet kasvavat kookkaaksi. Liiassa paahteessa sen lehdet alkavat kellastumaan.

Kilpipiileaa kastellaan vasta kun pintamulta ruukussa on kuivahtanut. Kokeile multaa sormella ennen uutta kastelua. Liiallinen märkyys mädännyttää ja tappaa kasvin.

Tätä kasvia voit lannoittaa parisen kertaa kuukaudessa, kesäkuukausina. Tavalliset, käsikauppavalmisteina myytävät viherkasveille tarkoitetut lannoitteet soveltuvat hyvin. Itse suosin veteen sekoitettavia, liuosmaisia lannoitteita niiden helppokäyttöisyyden vuoksi.

Nuoren kilpipiilean pyöreät lehdet. Viherlassila, Turku.
Kilpipiilea on kiva kasvi, koska se kasvattaa juurelleen pieniä poikasia. Näitä voi irrottaa varovasti ja istuttaa uuteen ruukkuun ja antaa vaikka ystävällesi. Itsellänikin on tällainen vauva-kasvi, jonka sain tuttavaltani Susannalta.

Summasummarum kilpipiilea on helppo ja hauskannäköinen kasvi vaikkapa kasviksi jolla aloitat kasviharrastuksen! 

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Pelargonia, pelakka, pielikukka, pelakuu, pielikki - rakkaalla lapsella on monta nimeä

Varmaan moni meistä tuntee pelargonian ainakin ulkonäöltä, mutta moniko tietää että pelakka on kotoisin eteläisestä Afrikasta? Alkuperäisillä kasvupaikoillaan ne kasvavat karuissa oloissa. Eipä tätä uskoisi kun katselee kotoisia, toinen toistaan upeampia kesäkukkaistutuksia, joissa pelargonia komeilee.

Nykyisin pelargonioita käytetään enemmän kausikasveina, kesäajan. Ennen vanhaan taas pelargonioita talvetettiin viileällä ikkunalaudalla ja kukitettiin taas uudelleen seuraavana kesänä. Tosin vanhat perinteet nostavat päätään ja tiedänkin monen hurahtaneen uudelleen pelargonia harrastuksen pariin.

Isot pelargonian emotaimet saviruukuissa. Kukka ja sisustus Neilikka, Lahti.

Pelargonian tieteellinen nimi on Pelargonium ja suvun sisällä on yli kaksisataa lajia. Siksi puutarhaliikkeissä ja kukkakaupoissa näkee mitä erilaisimpia pelargonioihin kuuluvia kasveja. Toisilla on valtavat ja kirkkaat kukinnot, toiset taas hehkuvat värittyneillä lehdillään ja yhdet taas ihastuttavat sitruunamaisella tuoksullaan.

Kesäkukkaistutuksissamme käytetään perinteisesti kahta erilaista pelargonia lajia ja ne ovat kotipelargoni (Pelargonium Zonale-ryhmä) ja riippapelargoni (Pelargonium pelatatum). Kotipelargoni on pystykasvuinen ja riippapelargonia, riippuva, amppeleihin soveltuva. Värejä ja kukinnon muotoja näistä molemmista löytyy runsaasti.

Yläkuvassa valkoinen Mårbacka pelargonia ja alla pinkki pelakka sateen jälkeen

Kesäkukkana käytettävät pelargoniat kannattaa sijoittaa valoisaan ja aurinkoiseen kasvupaikkaan. Ne vaativat runsaasti valoa kukkiakseen ja voidakseen hyvin. Vähävaloisissa kasvupaikoissa ne eivät kuki.

Pelargoniat eivät ole kaikista `juopoimpia` kesäkukkiamme. Ruukussa saa pintamulta kuivahtaa ennen seuraavaa kastelua. Aurinkoisella kasvupaikalla tämä kuitenkin tarkoittaa päivittäistä kastelua. Pelargonioiden kukkiessa kannattaa kosteudesta pitää huolta, kuivuessaan kasvin lehdet alkavat varisemaan.

Kukkivia kasveja kannattaa lannoittaa runsaasti. Pelargonioita voit lannoitella 1-2 krt viikossa. Itse suosin helppoja kasteluveteen sekoitettavia lannoitteita. Käytä kesäkukille tarkoitettua lannoitetta valmisteen ohjeen mukaisesti.

Kukkineita kukkia ja kuihtuneita lehtiä kannattaa poistaa. Kuihtuneet kukinnot kannattaa katkaista ihan koko kukkavarren matkalta, niin että koko varsi ja varren päässä oleva kuihtunut kukinto poistetaan. Näin saat kauniisti kukkivan kasvin koko kesäksi. Pelkkä kuihtuneiden terälehtien poisto ei riitä.

Hento vaaleanpunainen pelargonian taimi. Viherlassila, Turku.

Mikäli innostut talvettamaan kesäpelargoniasi, niin tarvitset viileän ja valoisan tilan talvikaudeksi. Pelargoniat on aika nostaa sisälle kun ensimmäiset hallayöt ilmaantuvat. Sisälle nostettaessa +10 astetta talvilämpötilaksi on hyvä.

Talven aikana kastelun tulee olla hyvin hyvin varovaista, n. kerran kuukaudessa on hyvä kasteluväli tai kun multapaakku on kokonaan kuivunut. Tällöinkin kastelun määrä on vähäinen. Kaada vain tilkkanen vettä niin, että juuripaakku hieman kostuu.

Maaliskuussa voit istuttaa pelargoniat uudelleen, uuteen kesäkukkamultaan ja ruukkuun. Silloin voit aloittaa myös tavanomaisen hoidon. Kun kasvit ovat juurtuneet pari-kolme viikkoa, niin leikkaa kasvista 2/3 osaa pois. Näin saat tuuhean ja haarovan kasvin.

Kevään lämpiminä päivinä voit nostaa pelargonioitasi ulos totuttelemaan ulkoilmaan ja siirtää ne kylmäksi yöksi sisälle. Hallan ja kylmän väistyttyä kokonaan voit nostaa pelakkaksi takaisin ulos kesäkukkaistutuksiin.

Pelargonioiden taimia ja värittyneitä lehtiä. Viherlassila, Turku.

Nauttikaamme aurinkoisista kesän päivistä ja upeista pelargonioistamme!




lauantai 27. toukokuuta 2017

Elävä ilmanpuhdistaja!

Sulkasaniainen nimensä mukaisesti omaa sulkaa muistuttavat, pitkänomaiset lehdet. Sulkasaniaiset ovat väriltään herkullisen vihreitä ja kasvutapa on kaunis ja kaartuva. Iäkkäät sulkasaniaiset saattavat kasvaa suurikokoisiksi ja alaspäin kaartuva lehti saattaa saavuttaa jopa 70 sentin pituuden. Sulkasaniaisten tieteellinen nimi on Nephrolepis.
Sulkasaniaisen kaartuvaa kasvustoa
Sulkasaniaiset lisääntyvät itiöistä. Tästä johtuen sulkasaniaisillekkin ilmaantuu silloin tällöin lehtien alapinnalle pieniä ruskeita pisteitä, jotka ovat itiöpesäkkeitä. Ne kuuluvat tämän kasvin elämään eivätkä ole millään lailla haitalliset.
Hyvinvoidessaan sulkasaniaiset saattavat kasvattaa myös ohuen ohuita, lankamaisia rönsyjä ja nämäkin ovat ihan asiaan kuuluvia.
Kauniin kasvutavan ja heleän vihreän ulkokuoren lisäksi sulkasaniaiset ovat tehokkaita ilmaa puhdistavia kasveja. NASA on listannut kymmenen parhaiten ilmaa puhdistavaa huonekasvia ja sulkasaniaiset kuuluvat tähän kymmenen kasvin porukkaan. Niiden on tutkittu puhdistavan ilmasta erityisesti formaldehydiä ja xyleeniä.

Nuori sulkasaniainen amppelissa
Sulkasaniainen kannattaa sijoittaa kevyeen varjoon, sen ohuet lehdykät eivät kestä auringon paahdetta.
Kasvi viihtyy huoneen lämpötilassa, mutta vaatii ahkeraa sumuttelua. Sulkasaniaiset ovat mainioita kylpyhuoneiden ja kosteiden tilojen kasveja, mikäli luonnonvalo pääsee näihin tiloihin. Ilman luonnonvaloa sulkasaniainen ei elä, vaikka se suht vähäiseen valoon tyytyykin. Vetoisessa kasvupaikassa tämä tropiikin kaveri ei viihdy.
Sulkasaniaiset arvostavat kasvurauhaa, eivätkä pidä siirtelystä eikä lehtien koskettelusta.

Sulkasaniaiset ovat ahkeran kastelijan kasveja. Juuripaakku ei saa koskaan päästä kuivumaan kokonaan. Kevyt pintamullan kuivahdus ja on uuden kastelun aika. Kesäaikaan tämä tarkoittaa kastelua miltei joka päivä.
Lannoitus on kesäaikaan pidettävä säännöllisenä ja jatkuvana. Suosittelen veteen sekoitettavia tavallisia viherkasvilannoitteita. Kannattaa käyttää laimeaa lannoiteliuosta, vaikkapa puolet valmisteen määrästä, jokaisella kastelukerralla.
Talvikaudella kastelua on hiukan vähennettävä, mutta siltikään juuripaakku ei saa kokonaan kuivaa, mietoa lannoitettakin voi antaa silloin tällöin, vaikkapa kerran kahdessa kuukaudessa. Ravinteet huuhtoutvat mullasta runsaan kastelun vaikutuksesta.
Mikäli sulkasaniaisesi viihtyy ja kasvaa runsaasti, kannattaa se keväisin istuttaa uudelleen uuteen multaan ja halkaisijaltaan n. sentin kookkaampaan ruukkuun. Sulkasaniaisella on herkkä juuristo, joten käsittele sitä varoen.
Myytäviä sulkasaniaisia kukkakaupan viherkasvihyllyssä. Ginkgo, Tukholma.
Nämä kasvit ovat mainioita amppelikasveja kaartuvan kasvutapansa vuoksi ja kauniin vihreän värinsä ansioista ne piristävät viherryhmiä ja huoneen värimaailmaa.
Nyt ei muuta kuin kasvikaupoille, elävän ilmanpuhdistajan ostoon!